Viime viikonloppu oli muotoilun juhlaa Espoossa. Emmassa avattiin perjantaina 17.11. ainutlaatuinen Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan kokoelmien katseluvarasto ja tähän liittyvä ensimmäinen vaihtuva näyttely STILL / LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective.
Emma on laajentanut Bryk-Wirkkala kokoelmalle 1000 m2 tilaa. Tämä luo puitteet ennenäkemättömälle mahdollisuudelle tutustua taiteilijapariskunnan laajaan tuotantoon. Kaiken kaikkiaan kokoelma sisältää yli 5000 yksittäistä kohdetta. Mukana on Brykin ja Wirkkalan uraan liittyvää henkilökohtaista materiaalia, muun muassa valokuvia heidän matkoiltaan ja elämän varrelta.
Katseluvarasto-konsepti on museorintamalla uusinta uutta, joten Emma on Suomessa, jopa koko Euroopassa, edelläkävijöiden joukossa. Brykin ja Wirkkalan esineistö – luonnokset, piirrokset, prototyypit ja valokuvat ovat esillä Aukioksi nimetyssä tilassa. Paitsi näytteillä olevina konkreettisina esineinä, tilassa on käytetty monipuolisesti tietotekniikkaa. Avajaispäivänä oli ruuhkaa, joten kokonaisuuteen täytyy mennä rauhassa tutustumaan uudelleen.
Tapio Wirkkalan tuotantoa on nähty esillä useasti. Nyt Harri Koskisen ja Tapio Wirkkala Rut Bryk -säätiön yhdessä kuratoroima STILL / LIFE Tapio Wirkkala Retrospective -näyttely tuo esille laajimman tähän asti nähdyn Wirkkala-kokoelman. Tämä sama näyttely on tosin ollut esillä myös Korundissa Rovaniemellä, Siidassa Inarissa sekä Seinäjoen taidehallissa. Harri Koskinen on suunnitellut näyttelyarkkitehtuurin, joka tuo erityyppiset esineet näyttävästi esille.
Jälleen kerran on uskomatonta todeta, kuinka laaja ja monipuolinen suunnittelijanero Tapio Wirkkala onkaan ollut.
Fabergén suomalaiset mestarit ja heidän perintönsä – muotoiluilottelu jatkui historiallisissa merkeissä
Koruhistorioitsija Ulla Tillander-Godenhielmin luento seuraavana päivänä, lauantaina 18.11. jatkoi WeeGeen upeaa tarjontaa – suorastaan kruunasi sen. Kellomuseon järjestämään, syksyn mainioon luentosarjaan liittyvä tapahtuma keräsi luentosalin täpötäyteen kiinnostuneita kuulijoita.
Ulla Tillander-Godenhielm kertoi Pietarissa Fabergélle työskentelevistä kultasepistä ja heidän elämänvaiheistaan. Heidän elämänsä koskettaa tutkijaa, sillä hänen isoisänsä isä, Alexander Edvard Tillander kuului 1840-luvulla Pietariin lähteneisiin nuorukaisiin. Alexander oli vain kahdeksan vuotias, kun hänet lähetettiin Pietariin oppiin. Toisin, kuin monet muut suomalaiset kultasepät, Alexander Tillander ei työskennellyt Fabergélle, vaan perusti myöhemmin oman työpajansa. Alexander Tillanderin perhe jatkoi menestyksekkään liikkeen pitämistä Pietarissa aina vallankumoukseen asti. Tällöin perhe palasi Helsinkiin, kaikki muut, paitsi 70 vuotta Pietarissa elänyt ja työskennellyt Alexander Edward Tillander.
Ulla Tillander-Godenhielmilla on erinomainen taito luoda eteemme kiehtova tarina ja kuvaus tästä merkittävästä aikakaudesta. Nuorien, kultasepän opissa olleiden poikien elämä ei ollut helppoa, mutta kuitenkin turvattua, sillä heidät asutettiin huolehtiviin perheisiin. Nuorukaisten kielitaito kehittyi pikkuhiljaa, ajan tavan mukaan oli velvollisuus opiskella useita eurooppalaisia kieliä – venäjää, ranskaa, saksaa. Pietari oli tuohon aikaan keskeinen, kansainvälinen suurkaupunki. Työpäivät olivat vaativia ja pitkiä. Pikkuhiljaa näistä nuorukaisista tuli kisällejä, jotka lähtivät useiksi vuosiksi kisällivaelluksille eri puolille Eurooppaa tunnettujen mestarien työpajoihin oppiin. Ennen pitkää heistä tuli mestareita, useista juuri Fabergén arvostettuun työpajaan.
Fabergélla työskenteli peräti 18 suomalaista kultaseppää ja jalokiviseppämestaria vuosisadan vaihteen 1800/1900 tienoilla, toisin sanoen suurin osa Fabergén mestareista. Vaikka ala oli perintisesti miehinen, oli joukossa myös yksi erittäin lahjakas nainen, Alma Pihl. Hän oli Knut Oskar Pihlin tytär ja syntynyt Moskovassa. Isän kuoltua nuorena Alma Pihl muutti Pietariin työskentelemään enonsa, jalokiviseppä Albert Holmströmin työpajaan. Siellä hän suunnitteli mm. valtavan suuren suosion saavuttaneet jääkideaiheistet korut sekä Talvimunan.
Ulla Tillander-Godenhielm näytti suuren määrän valokuvia esineistä, joita Pietarissa valmistettiin. Fabergé esineissä käytettiin paljon erilaisia mineraaleja ja jalokiviä, erityisesti Siperiasta löytyviä hienoja mineraaleja, kuten vihreää nefriittiä, vaaleanpunaista rodoniittia ja kirkasta vuorikidettä. Hieno erikoisuus olivat taidokkaat emaloinnit, joiden alle oli hopeaan kaiverrettuja giljosointi-koristeluita monenlaisin kuvioinnein.
Myös monivärikultaisilla yksityiskohdilla, kelta-, puna- ja viherkullalla, luotiin hienostuneita koristeluita. Paitsi ylellisiä keisarillisia hovitilauksia, Fabergén työpajassa valmistettiin myös tavallisia käyttöesineitä, kuten hopeisia aterimia, juoma-astioita jne.
Ulla Tillander-Godenhielmin elämäntyö, joka jatkuu kiireisenä koko ajan, on vertaansa vailla. Hän on avannut ja dokumentoinut kokonaisen ammattikunnan elämän ja historian eteemme. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, tuonut tietoisuuteemme suomalaisten kultaseppien arvokasta työtä, pitänyt lukuisia luentoja aiheesta sekä Suomessa että ulkomailla. Tillander-Godenhielm kuuluu Pietarin Fabergé-museon hallitukseen ja kansainväliseen Fabergé asiantuntijaryhmään, joka auttaa mm. museoita ja kansainvälisiä huutokauppataloja esineiden tunnistamisessa ja autentisoinnissa.
Kiintoisia retkiä mainioon WeeGeehen. Kellomuseossa jatkuu Korutaiteilijoiden kertomaa -luentosarja, seuraava on 1.12.2017.