Monesti sanotaan jonkin esineen, teoksen tai huonekalun olevan tietyn arvoinen. Mitähän arvoa silloin tarkoitetaan? Usein tarkoitetaan ostoajankohdan hintaa tiedostamatta, että arvoon saattaa ajan kuluessa vaikuttaa moni seikka nostavasti tai laskevasti. Myös arvon vaihtelu pitkällä aikavälillä on tyypillistä.

Taiteen tai arvoesineen arvon määritteleminen ei ole yksiselitteinen asia. Arvoja on monenlaisia. Samallekin teokselle on olemassa monia eri arvoja. Vakuutusarvo, käypä arvo, markkina-arvo, tunnearvo, taiteellinen arvo, historiallinen arvo, materiaaliarvo jne.  Nämä vaihtelevat toisistaan suuresti, nimenomaan kun rahaa käytetään mittapuuna.

Ajattelija, Björn Weckström


Yleisimmin käytettyjä arvon määritteitä ovat käypä arvo, vakuutusarvo ja epävirallisesti myös tunnearvo

Käypä arvo on sen hetkinen markkina-arvo, omaisuuden todennäköinen myyntihinta vapailla markkinoilla. Käypä arvo esineelle ilmoitetaan esimerkiksi veroilmoituksessa ja perukirjassa jäämistöä luetteloidessa.

Vakuutusarvo on käypää arvoa korkeampi, ja se määritellään usein vasta vahingon satuttua. Näihin mahdollisiin tilanteisiin voi varautua jo etukäteen. Taideteokset ja muu arvo-omaisuus on hyvä arvioittaa ennakkoon esimerkiksi varkauden, tulipalon tai muun vahingon varalta. Tällaisen dokumentin hankkiminen on järkevää etenkin, kun normaali kotivakuutus ei yleensä korvaa kuin tiettyyn rajaan saakka irtainta omaisuutta.

Arvot ovat aikasidonnaisia ja vaihtelevat trendien mukaan

Mikä taidesuuntaus, nimi, tyyli milloinkin paistattelee aallon harjalla, on syklistä ja trendeittäin vaihtelevaa. Arvostettujenkin taiteilijoiden ja muotoilijoiden kohdalla pätee tämä sama lainalaisuus. Aina välillä nousee huippusuosituksi jokin ilmiö tai nimi, jonka arvonnousulle ei tunnu löytyvän järjellistä selitystä. Joitain selittäviä tekijöitä toki on – mm. laatu ja harvinaisuus ovat aina arvoon nostavasti vaikuttavia tekijöitä.

Ostohetken arvo vs. jälleenmyyntiarvo

Paljon päänsärkyä omaisuuttaan realisoivalle tuottaa usein tosiasia, että monesti vaikkapa arvoesinettä kuten kelloa, korua, taideteosta ostettaessa hinta on liikkeessä huomattavasti korkeampi. Jälleenmyyntihinta saattaa lyhyehkön ajan päästä laskea, kun esinettä yrittää myydä eteenpäin. Tämä on normaalia, sillä kaupasta ostettaessa tuote hinnoitellaan erilaisten laskukaavojen ja periaatteiden mukaan kuin jälleenmyyntimarkkinoilla. Yleensä vasta pidemmän ajan jälkeen esineelle alkaa kertyä lisäarvoa, keräilyarvoa, antiikkiarvoa. Pikavoittoja ei taide- eikä arvoesineiden markkinoilla ole. Keräily on pitkäjänteistä ja asiaan vihkiytymistä vaativaa toimintaa jonka myötä kohteiden arvo kuitenkin nousee.

Henkilökohtainen tunnearvo

Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää tunnearvoa toisen puolesta. Tavaraan tai esineeseen liittyy tunteita ja muistoja jotka määrittävät esineen arvon sen omistajalle. Karu fakta on, että jälleenmyyntimarkkinoilla tunnearvolle ei lasketa euroakaan. Tämä saattaa joskus olla vaikea käsittää henkilön, joka tekee esimerkiksi surutyötä. Näissä tilanteissa on syytä ottaa itselleen aikaa ja mikäli esineestä luopuminen ei ole pakollista, voi asian työstämistä lykätä sopivampaan ajankohtaan. Jos realisoiminen kuitenkin on välttämätöntä, on tärkeää ymmärtää markkinoiden hinnoitteluperiaatteet.