Keräily on suosittu ja mielenkiintoinen harrastus, josta helposti tulee elinikäinen seuralainen. Sitä aloitellessa on hyvä pitää mielessä joitakin perusasioita, jotta välttyy pettymyksiltä ja virheostoilta.
Väärennösharmit eivät kiusaa ainoastaan maalaustaidetta. Kaikenlaista esineistöä väärennetään jatkuvasti. Kun teet ostoksia kirppareilla, huutokaupoissa ja vanhojen tavaroiden liikkeissä, kannattaa pitää silmät auki ja olla hieman kriittinen.
Väärennetty signeeraus romahduttaa arvon
Designesineistön suosion nousun myötä ovat riesaksi tulleet lasiesineiden ”jälkisigneeraukset”. Näitä esineisiin myöhemmin tekaistuja merkintöjä on ilmestynyt mm. alun perin sekundana myytyihin kappaleisiin. Myös taiteilijoiden tekemiin koekappaleisiin tai prototyyppeihin, joita hän ei tarkoituksellisesti ole halunnut signeerata, saati päästää markkinoille lainkaan, on myöhemmin väärennössigneerattu siinä toivossa, että niistä saisi paremman hinnan. Tällaisia esineitä pulpahtelee myyntiin tuon tuostakin. Väärennetty teos saattaa olla niinkin harmiton, kuin Oiva Toikan pieni lasilintu. Kannattaa siis olla tarkkana, jos signeeraus näyttää epäilyttävältä.
Oiva Toikan lasilintuja. Kuva Valööri.
Onko leima aito?
Hopeaesineessä saattaa herättää huomiota outo leima. Joitakin vuosia sitten, kun venäläiset antiikkimarkkinat kävivät kuumina, liikkeellä näki monenlaisia huijausleimoja. Erityisin väärennettyjä olivat tunnettujen mestareiden ja hovihankkijoiden esineet. Leimoja on valmistettu mm. valamalla kopioita vanhoista leimoista. Ongelma ei ole kadonnut, joten tarkkana kannattaa olla, etenkin kun hankkii arvokkaampaa hopeaesineistöä. Olen nähnyt lukuisia väärennettyjä leimoja esineissä, joiden laatu jo amatöörinkin silmissä on niin kehno, etteivät ne voisi mitenkään liittyä mestarisepän tuotteisiin. Omiin silmiin kannattaa luottaa ja tutkia esineitä mahdollisimman tarkasti. Ja silmät harjaantuvat kummasti!
Venäläinen hopean tarkastusleima vuodelta 1834. Kuva Silvercollectors.it.
Erityisesti venäläisen hopeasepäntyön kaunistuksia ovat värikkäät soluemaloidut esineet – lusikat, kousat ja erilaiset koriste-esineet. Näitä nk. cloisonné -esineitä keräillään ahkerasti ja niiden valmistamiseen on ollut omat erikoistuneet mestarinsa. Keräilijöiden harmiksi tämä esineryhmä on myös väärentäjien suosiossa. Yksityiskohtia tarkkailemalla erottaa aidon ja vanhan uudesta, mutta vaatii harjaantunutta silmää. Myös emalien värimaailmat eroavat usein toisistaan.
Venäläinen cloisonné-emalirasia. Kuva Bukowskis.
Hopeaesineitä on suhteellisen helppo muokata ja liittää osia toisiinsa. Toki tähän tarvitaan taitavaa hopeaseppää. Joitakin antiikkiesineitä on ”muodistettu” vuosisatojen saatossa, usein täysin hyvässä tarkoituksessa. Joskus esineestä on tehty entistä näyttävämpi tai muodikkaampi, joskus hyödynnetty rikkoutunut arvometalliesine uuteen uskoon. Vanhat hopeiset tai muut metalliset ”hybridiesineet” ovat toisinaan hyvinkin viehättäviä.
Löytämisen riemua joka lähtöön
Arabian Ali ja Savitorpan astioita 1960- ja 1980-luvuilta. Kuva Valööri.
Nykyisen retro- ja vintageboomin myötä keräilystä on tulut helpompaa. Uudempaa esineistöä on turvallista ostaa pelkäämättä tulevansa huijatuksi. Arabiat, fiskarsit ja kupittaat on helposti tunnistettavia ja löytöjä voi tehdä missä tahansa viikonloppukirpputorilla pienelläkin rahalla. Löytämisen riemua riittää joka lähtöön. Keräilyn, saati kokoelman rimaa ei tarvitse asettaa liian korkealle. Tärkeintä on, että harrastus tuottaa iloa silmälle ja persoonallista lisäväriä kodin sisustukseen ja miksei käyttöesineistöönkin.
Iloa kevääseen ja esinebongailuun!