Kevään, no melkein saapuneen kesän kunniaksi päätin tehdä blogikirjoituksen aiheesta ”koru”. Koska teksti alkoi rönsyillä, jaoin sen kolmeen osaan, josta ensimmäinen on tässä.
Viikon päästä julkaisen toisen osan, jossa käsittelen suomalaisen korun historiaa, kolmannessa pohdiskelen, mitä merkityksiä korulla voi olla. Mutta nyt kevään juhliin. Alkukesästä on perinteisesti paljon juhlia – ylioppilasjuhlia, valmistujaisia, häitä ja muita perhejuhlia. On aika koristautua! Ja hankkia lahjoja…
Voisinko antaa rahaa?
Vaikka rahalahja ja lahjakortit ovat nykyisin suosituimpia, on itselläni kokemuksia siitä, että varsinkin nuoret naiset ovat yleensä ihastuneita lahjaksi saamastaan korusta. Nuoret miehet taasen ovat alkaneet käyttää rannekelloa. Usein kuulee sanottavan, että kello on miehen koru. Kun juhlat lähestyvät, kannattaa tiedustella tai ehdottaa yhteislahjaa ja kerätä rahaa lahjan saajan itse valitsemalle kohteelle ja vaikka ”korvamerkitä” lahjaraha tähän tarkoitukseen. Oma poikani hankki itselleen laadukkaan rannekellon lahjaksi saamillaan rahoilla. Voi sitä onnea. Kello tulee varmasti kulkemaan mukana vielä pitkään.
Makuja on monenlaisia
Ongelmaksi saattaa muodostua epävarmuus lahjan saajan makumieltymyksistä. Tällöin voi vaikka itse tehdä lahjakortin tai hankkia sellaisen kultasepänliikkeeseen. On ainutlaatuista teettää mieleisensä koru omien toiveitten mukaan muistoksi ikimuistoisestä juhlapäivästä, ylioppilaaksitulosta tai ripillepääsystä. Materiaalin valinnasta riippuen koru ei välttämättä tule kovin kalliiksikaan. Kultakoru jalokivillä on tietysti arvokas ja jos sellaiseen on varaa tai sopiva kimppa, niin siitä vaan. Myös hopea on materiaalina suosittu ja arvostettu kaiken ikäisten keskuudessa. Korussa käsityö on erityisen arvostettu ominaisuus materiaalista riippumatta.
Yksi hieno lahjaidea on myös itse tehty koru. Saatavilla on erilaisia korutarvikkeita, kiviä, helmiä ja lukkoja, joista käsistään taitavampi loihtii herkullisia pukukoruja, vaikka koko setin kaulaan, ranteeseen ja korviin.
Jotakin vanhaa?
Joissain suvuissa ja perheissä on tapana lahjoittaa vanhemman naisväen koruja eteenpäin kulkemaan seuraaville sukupolville. Tämä tapa on ihastuttava. Näin lahjan, korun mukana kulkeutuu muistoja, tarinoita ja perinteitä. Monesti koruja on jo aikojen saatossa yhdessä katseltu ja ihailtu. Tällöin lahjoittaja saattaa jo aavistella mikä koru olisi saajalle mieluinen. Kirppareilta saattaa tehdä löytöjä, lisäksi käytettyjä-, vintage- ja designkoruja myydään niihin erikoistuneissa liikkeissä ja huutokaupoissa.
Kesän ja korun (t)aikaa
Kesän ensi rusketus iholla koru herää upeasti eloon ja viimeistelee jokanaisen juhlaeleganssin, vaikka arkikoru on myös kyllä ihan must. Koitetaan muistaa vaihdella koruja ja luopua niistä talven aikana turhankin tutuiksi käyneistä ”lempikoruista”. Uskokaamme, että vaatimattomuus ei kaunista, rohkeasti vaan korurasialle ja koristautumaan. Ja vielä, mies ketju kaulassaan, kalvosinnapit paidassaan, kello ranteessa vilahtaen ei ole hassumpi näky ollenkaan…
Hyvää korukesää ja palataan korujen historiaan viikon päästä!
Suomalainen rintakoru filigraanihopeaa 1890-luku. Kuva: Robin Mildh